Kakkonen ei ole ykkönen

Moh!

Tänään oli koulussa lopettajaiset mistä kuitenkin selvisin ehjin nahoin.

Tosiaan, saatiin taas komian näköinen lappu ja "todistus" missä oli arvosanojakin jopa. Ihan kivasti on mennyt koska lapussa oli melko pitkälti kolmosia, vain pari kakkosta "pilasi" rivin.

Tänään oli tuomiolla ne keillä oli jo ennen koulua C-kortti, B-kortilla aloittaneilla vastaava tilaisuus on viikon päästä. Kolme ihmistä meidän porukastamme löytyi keille ei ole vielä löytynyt työpaikkaa, toistaiseksi versiona tai edes määräaikaisena.

Kiva että kaverit olivat töitä löytäneet, aina mukavaa kun joku onnistuu! Hyvää oli myös kakku mitä oli tarjolla, ainahan nuo kakut ovat vähän makeita omaan makuuni mutta toki pieni siivu menee vaikka väkisin.

Vähän työkkärin herrakin jutusteli, se onkin huomisaamuinen retkikohteeni, pitää ottaa selvää parista asiasta. Näistä enemmän huomenna. Sitten sitä normaalia, palautetta sinne sun tänne, tilastointilappua työllistymistilanteesta jne. Sitä mitä aina.

Vähän on haikea olo, tuo aika oli melkoisen mukavaa ja meni aika siivillä. Kuten Mr. EB:n kanssa asiasta keskustelinkin niin nopeasti meni päivät. 

Työnhausta; huomenna selvitän siis työkkärin kanssa pari asiaa, jahka saan ne varmistettua ja faktat haltuun alan ottamaan yhteyttä muutamaan paikkaan. En nyt täällä edelleenkään puhu firmoista ja ihmisistä niiden oikeilla nimillä mutta näette sitten. Vaikka suuri osa tätä lukevista tietääkin rivien välistä että missä olin harjoittelussa niin olen sen tuosta lapustakin pyyhkinyt pois.

Näin, yksi aikakausi loppui näin ja seuraava alkaa huomenna. Joulukin tulossa, jännittää...

Palataan asiaan huomenna!

Sattuipa matkalla Mordoriin

Moro!

Noniin, se oli sitten tältä erää siinä. Perjantaina ajoin viimeisen vuoroni, pikavuorona Mordoriin ja takaisin.

Aika hyvillä mielin olin liikenteessä, vähän sellaisella "vittu minähän näytän kaikille" asenteella ajelin ja olin hyvin aikataulussa Salossa ja sitten taas IKEA:n pysäkillä. Salon jälkeenhän tippuu heti käytännössä noin 10 min myöhään kun joku neropatti on aikatauluttanut Salon linja-autoaseman laiturista ajoajaksi Muurlan tiehaaran pysäkille 10 min... Ei toivoakaan linja-autolla, useimmiten olin siinä ajassa vasta viimeisellä Pahkavuoren pysäkillä tai juuri kääntymässä vanhalle tielle. Ehkä moottoripyörällä tai siniset vilkut katolla...

Niin, kivaa oli taas ja jollain tavalla perverssin helpottunut olo teki sen että matkustajillakin oli kivaa, juteltiin rahastustilanteessa niitä näitä jne. Kiire ja jännitys olivat jääneet johonkin. Kampissa yritin käydä hampurilaisella paikallisessa mestassa mutta se meni täysin käteen koko homma. En jaksa siitä täällä avautua, tutut ihmiset ovat tapahtumat kuulleet Naamakirjassa. Jos olette kavereitani siellä niin tiedätte.

Takaisin tultiin siis tosiaan taas pikavuorona ja nyt olikin vähän enemmän kiirus. Ensin perjantai-iltapäivän ruuhka Helsingissä ja sitten pitkä pätkä tietöitä ja kuudenkympin aluetta. Ei vaikuttanut hyvältä yhden matkustajan jatkoyhteyden kannalta koska seuraava auto lähti Salosta 10 min sen jälkeen kuin minun piti olla laiturissa. Melko juhlava toleranssi jätetty poikkeuksien varalle...

Sen tulin mitä auto kulki mutta eipä tuolla moottoritiellä mitään kiritä kun auto kulkee sen mitä rajoitin antaa vastaan enkä muutenkaan erityisemmin ole innostunut ajamaan ylinopeutta sen vuoksi että joku matkustaja on kadottanut todellisuudentajunsa matkasuunnitelmaa tehdessään.

Soittelin matkalla ajomestarille ja kehotin soittamaan jatkoyhteyden kuskille ( firman ajomestarille ) että tulen aika tarkkaan kun hänen pitäisi lähteä että sopisiko minuutin odotus. Onneksi olin sitten juuri ennen perillä kuin hänen lähtönsä oli joten matkustaja pääsi jatkamaan matkaansa.

Palautin iltapäivällä rahastuslaukun, kortit, avaimet yms mitä olin saanut, pohjakassa mukaan lukien. Nyt on lopputoimet tehty, kävin myös Mordorissa jättämässä jäähyväiset Herra Isoherralle tyyliin "kyllä te mulle kohta soitatte". Piti vielä käydä pesulinjan hepuille sanomassa kiitokset ja Turussa jättää kiitoslappu ilmoitustaululle työkavereita varten. Hyvin ovat minut vastaan ottaneet ja kärsivällisesti opettaneet.

Noin, on kyllä ollut hyvä harjoittelu. Aivan hitosti oli alussa uutta opittavaa ja onhan sitä opittukin. Kurssilta saa lähinnä taidot siihen että auto koskee maapalloon vain renkaiden kulutuspintojen kohdalta eikä risteyksessä tartu mukaan autot, jalankulkijat, liikennemerkit tai -valot eikä muutenkaan tapahdu legendaarisia asioita. Tottakai sitä varsinaista kuskin tehtävääkin on käsitelty mutta oikeasti se homma opitaan vasta harjoittelussa / töissä.

Yllättävän hankala ammatti tavallaan, Matkahuolto ei varsinaisesti helpota hommaa. Minkä ihmeen takia niitä lipputuotteita pitää olla niin mahdoton määrä. Aivan kuin aina uuden ryhmän tarvitessa lipun vaan keksitään uusi lappu ja kortti. Niinpä niitä alkaa olla jo aika kiva määrä...

Nyt valmistaudun saunaan vaimon kanssa, perhe kestää vaikka välillä hakkaakin vähän vastaan kuten nyt tämän työasian kanssa. On se kuulkaa siunaus että on löytänyt sen oikean naisen tuonne olohuoneeseen televisiota katsomaan. Ihmeesti se on minua taas kestänyt. Toivottavasti kestää jatkossakin.

Tänä päivänä aikoja sitten tapahtui kauheita, hieno artisti ja uskomaton laulaja menehtyi pirulliseen sairauteen. Hänen ja kaikkien muiden lapsuuden sankarien muistolle omistan nyt tämän videon:

Naamapalmu

Iltapäivää!

Pientä bloginärästystä kärsinyt tässä parisen viikkoa joten seuraava kirjoitus tulee vasta nyt.

Mukavaanhan tässä on ollut, kovasti tehty kaikki mitä on pystytty, välillä on ollut poikkeustilanteita ( vaihdelaatikkovika taas ) mutta useimmiten kaikki on mennyt kuin on pitänytkin.

Olen siis aika paljon suhaillut yksin, on käyty myös Raumalla pika- ja vakiovuorona ja tietenkin Helsingissä pika- ja erikoispikavuorona. On käyty aamujen vuoroilla lentokentällä pujottelemassa taksien välissä linja-autolaiturissa ja varottu Elielinaukiolla joka suunnasta kohti juoksevia jalankulkijoita.

Harmi että nyt tällä viikolla varmistui että töitä ei sitten ole harjoittelun jälkeen. Huomenna on siis viimoinen ajopäivä näillä näkymin. Eipä siihen auta että kaikki kehuvat ja suosittelijoita on riviksi asti kun porukkaa on tarpeeksi ajettavien vuorojen hoitamiseksi. Kyllähän minä sen tiesin että vain harjoitteluahan tämä oli mutta silti... niin valtavasti sitä jotenkin toivoi että olisi onnistunut.

Toinen opastaja on huomenna koulutuksessa niin jätettiin "hyvästit" tuossa äsken. En viitsi salailla edes täällä että kyllä tämä takaisin työttömäksi meno niin helvetisti rassaa ja niin rankasti olen itseeni pettynyt että piti tulla vähän ylimääräisen lenkin kautta kotio. Piti olla tarkkana että osui autolla oikeaan väliin kun vettä oli laseissa monessakin mielessä. Joo joo, ei ole töitä niin ei voi ottaa töihin mutta eipä tuo järkeily nyt paljoa auta. En onnistunut, siinä se minun diagnoosini.

Vaikea paikka miehelle tulla kotiin kun ei sitten vieläkään pysty elättämään talouttaan. Ei tule ruokaa pöytään kun metsästäjä on tumpelo eikä pääse edes metsälle. Hävettää niin helvetisti olla kotosalla, pitäisiköhän lähteä kävelylle.

No joo, huomenna viimeinen vuoro. Ajelen pikavuorona Helsinkiin ja takaisin, maanantaina koulussa päättötilaisuus ja sitten toimistolle palauttamaan laukku, avaimet yms mitä olen töistä saanut.

Koitan saada huomenna jonkun kirjoituksen aikaiseksi, sävy tuskin tulee olemaan kovinkaan riemuisa mutta yritetään. Täältä tähän.

PS. Ihan kivan olon sai hetkeksi aikaan Kampissa naiselta saamani "kiitos turvallisesta kyydistä, oli hyvä nukkua".

Oopperan jumitus

Moi!

Tänään alkoi toisinto maanantaista ja tiistaista, silloin asia opeteltiin viimeisen kerran ja tänään sitten omin avuin liikenteeseen.

Ihan hyvin meni, lentokentältä lähdin aivan aikataulussa, tämä tosin kusahti Oopperatalon kulmilla kun kaistalle oli hajonnut auto mikä tietysti aiheutti aikamoiset ruuhkat. Mentiin mitä päästiin, kuunneltiin kitinät ja marinat kun ehdon tahdoin olin myöhässä jne jne.

Sellaista, tänään oli hyvä päivä! Nyt yöllä taas todella aikainen herätys, aamulla lähdetään laiturista jo neljältä. Vähän tässä vielä touhuan sekalaisia ja sitten yöpuulle. Palataan huomenna asiaan, viikonloppu on vapaata!

C8H10N4O2

Moroo!

Tänään oli vähän aikaisempi herätys, kello soi 02:10, juuen olisi yhtään halunnut jatkaa nukkumista.

Viime yö meni enemmän tai vähemmän reisille mutta ei silleen hyvällä tavalla. Yritin jo ajoissa ennen kasia nukkua mutta yläkerrasta kuulunut apinointi herätti minut ja pikaisen naapuripalaverin jälkeen olin niin kovilla kierroksilla että eihän siitä nukkumisesta mitään tullut.

Voitte siis varmaan arvata mitkä olivat fiilikset kun kello tuohon synkkään aikaan soi, keittiöön ja reissurepusta kofutabut naamaan ja vasta sen jälkeen normaalit aamutoimet. Varikolle taas ABC:n ylihintaisen kahvipisteen kautta ja aamu saattoi alkaa.

Vähän eri kuvio kuin eilen, kehä kolmoselle asti normaali pikavuororeitti Salon kautta mutta liikennettä oli niin vähän että olin Salossa hyvissä ajoin ja jouduimmepa jopa odottamaan loppumatkasta pysäkillä hetken että saimme lähteä eteenpäin.

Ai että oliko paska keli? No en minä tiedä, eikös talvella yleensä tuppaa satamaan lunta tai räntää? Eli ei kummempaa, "oli talvinen keli". Tuuli infernaalisesti ja räntää tuli vaakasuoraan, ei mitään erikoista.

Kentälle, juoni oli taas se sama ykkösestä kakkoseen ja nyt kinkynä sivujuonena vielä länsisatamaankin. Satama alkaa olla jo aika hyvässä kuosissa, liikenneympyrät valmiina vaikka se ensimmäinen onkin ilmeisesti kutistunut pesussa. Ei sitä ainakaan liikenteelle ole suunniteltu, CAD:in näytöllä se on varmasti ollut kivan näköinen.

Kamppiin, vähän oli pakko yrittää ottaa nokosia mutta ei siitäkään oikein mitään tullut. Siispä apteekkiin ja aamulla loppuneiden tabujen tilalle täydennystä. Varsin käteviä lääkkeitä, ei tarvitse kitata sitä kahvia niin kovasti, saa aikaan itsellä sen että vessassa saisi juosta tiheällä aikataululla mikä ajohommassa on hieman haastavaa. Vähän nestettä ja pari-kolme tiivistettyä kahvikuppia tabletteina ja taas mennään.

Ennen Saloa alkoi väsyttämään silti aivan vietävästi, piti kuljettajan lämpösäätöäkin jo vetää huomattavan viileäksi jotta kohdunlämpöinen ilma ei lisäisi tuskaa. Autossa oli normaalit valot mutta kuskille veti pitkät päälle, onneksi olimme jo kohta Salossa joten sain pienen jaloittelutuokion. Pieni hyppäys ulos ja pari sanaa rahtiavun kanssa ja olin kuin uusi mies. Tuulilasista heijastui kuitenkin tuttu naama joten olin sinut itseni kanssa ja saatoin jatkaa.

Aika hyvin tultiin, oltiin Turussa aivan aikataulun mukaan. Ei kamalasti ollut matkustajia joten siinä oli yksi syy, toinen löytyi kivasti kulkevasta autosta. Ei siis tarvinnut aina kiihdyttäessä miettiä että mikäköhän päivä on matkanopeus taas kelattu.

Sellaista, aika raskas päivä ja piti ottaa pienet tirsat tuossa töiden jälkeen. Huomenna on vapaata, torstaina ja perjantaina on tämän viikon maanantain ja tiistain toisto sillä erotuksella että olen yksinään liikkeellä. Ainakin se on tällä hetkellä suunnitelma, äkkiähän nämä muuttuvat...

Näin, tuli juttua tänäänkin mutta huomisesta en osaa vielä sanoa. Palataan asiaan!

Viidakon ääniä

Iltaa!

Vielä pikainen päivitys... Mitenkä tuota, jos lähtö on neljältä niin pitääkö nyt lähteäkin jo kolmelta?

Olin jo hyvää vauhtia nukkumassa mutta yläkerran naapurit päättivät taas huutaa suoraa huutoa kun "kello ei ole vielä kymmentä, ei edes yhdeksää" niin sehän on tietysti ihan ok. Tulpat korvissa yritin nukkua mutta eihän se onnistunut.

Pitää varmaan alkaa tekemään suunnitelmia, tämä asumistie taitaa olla nähty kun ammatiksi on tulossa kuskihommat. Pienenpieni mökki jostain tuhannen perseestä missä voin olla vaimoni kanssa aivan rauhassa...

Taitaa mennä aamuyöstä kahvia ja kofutabuja.

Eli eli, missä mun luuri on?

Morjesta!

Tänään oli suht aikainen herätys koska lähtö oli laiturista jo 5:45. Lentokentälle, Elielinaukiolle, Kamppiin ja takaisin Turkuun.

Olin omaan tyyliini taas reilusti liian aikaisin varikolla, matkalla ABC:ltä kahvia ja aivan omassa rauhassa paperit ja muut valmiiksi päivää varten. Olen jo tainnut mainitakin ( noin sata kertaa ) että vihaan heti työvuoron alusta alkavaa kauheaa sähellystä ja kiirettä joten tapaan tehdä asioita valmiiksi jo ennen työajan alkua jotta alku olisi jouhevaa.

Alaovella kun olin menossa tutustumaan autoon tuli jo opastajakin vastaan, taas uusi hahmo mikä on tosi kivaa kun tulee toivottavasti tulevat työkaverit edes jotenkin tutuksi. Ei rahtia aikaisesta ajasta johtuen ja suoraan laituriin.

Vähän tuo lentokenttäreitti eroaa normaalista pikavuorosta, muutamia paikkoja jää väliin joten pitää olla tarkkana että menee oikein. Eihän tuo Salon kautta suhailu enää mikään ongelma ole mutta tuo lentokenttä on vieraampi paikka. Aika kivat ruuhkat oli taas motarilla, pitkän matkaa mentiin ennen kehää kuuttakymppiä. Onneksi kehäkolmonen ainakin osittain paransi vauhtia, kivasti mentiin jonossa kentälle asti.

Ykköseen, kakkoseen, kilpien vaihto ja kakkosesta ykköseen, meno oli kuin saksalaisessa elokuvassa. Muutama matkustajakin tuli jopa kyytiin, yksi unohti kännykkänsä autoon minkä kävimme Elielillä heittämässä Finnarin bussiin. Äkkiä Kamppiin ja tauolle.

Pikkanen kahvi ja takaisin autolle, tuossa ruuhkassa meni niin pitkään että saimme 45 min tauon täyteen Kampissa vasta samalla minuutilla kuin oli lähtö laiturista, matkustajat kyytiin ja suurinta mahdollista poimunopeutta eteenpäin kunnes ääni ylhäältä ilmoitti meille että lentokentältä tuleva bussi oli myöhässä ja joutuisimme odottelemaan sitä IKEAlla noin 15 minuuttia. Se siitä kiireestä sitten...

Olimme tietysti Salossa myöhässä mikä tuntui kauhiasti harmittavan yhtä kyytiin tulevaa matkustajaa, olen kuitenkin internetissä jo törmännyt trollaajiin joten en pahemmin reagoinut "olet myöhässä!!!" kommenttiin. Mieleen tuli kyllä muutama hyvä vastaus:

• No älä saatana!
• Ihanko totta, enpä huomannut lainkaan!
• Oikeasti luulit että en tiedä sitä?
• Sanat eivät riitä kertomaan miten pahoillani olen sinulle aiheuttamastani henkisestä traumasta!!!

Hymyilin kuitenkin vain idiootin lailla ja rahastin asiakkaan. parempi näin.

Turussa olimme vielä noin reilun 10 min myöhässä mutta sellaista se elämä on. Ihan hyvää palautetta tuli taas opastajalta, lause "ei pelottanut kertaakaan" on melko pitkälti ainoa asia mihin tällä hetkellä tähtään. Mennään turvallisen ja tasaisen oloisesti niin että matkustusmukavuus on huipussaan. Perillä sitten katsotaan että mitä kello on ja mutistaan tarpeen mukaan.

Huomenna vielä aikaisempi lentokenttäsiivu, työaika alkaa jo 03:25. Nyt ruokaa ja nauhoituksia, pitää pysyä hereillä iltaan asti että saan aikaisin unen päästä kiinni. 

Palataan huomenna asiaan!

Suomen kuullun ymmärtäminen matkustajille, osa I

Iltaa!

Torstai meni kuten keskiviikkokin pikavuorona Turun ja Helsingin väliä ja perjantaina ajeltiin harjoittelijavoimin eestaas.

Sellaista, perjantaina oli tosiaan mielenkiintoinen päivä koska olimme harjoittelijat kahdestaan liikenteessä. Minä ajelin ensin kolmen vuoron pikavuorona Helsinkiin ja kaveri sitten kuuden siivun Turkuun takaisin. Oli aika kiirus tuo kolmen lähtö, matkustajia ja matkatavaroita paljon ja vaikka kuinka poljin vanhaa teliautoa niin olimme perillä noin 20 min myöhässä. Pikainen itkunsekainen soitto opastajalle ja kuulemma melko pitkälti samanlainen katastrofi se on joka perjantai. ( taisi olla pelkkää lohduttelua )...

Huomenna vuorossa lentokenttäilyä, lähtönä 5:45 joka tietysti tekee sen että aika aikaisin pitää olla pajalla. Ei kuitenkaan niin aikaisin kuin tiistaina kun lähtö on jo aamuneljältä. Nyt pitää vähän alkaa valmistautumaan tuohon huomiseen, yritän saada blogitekstin aikaiseksi heti työpäivän jälkeen kahden - kolmen maissa.

Palataan asiaan.

PS...
Turun Linja-autoasema:
Minä; lentokentälle menevien matkatavarat tänne viimeiseen luukkuun
Matkustaja; ole hyvä
5 min ennen IKEA:n pysäkkiä:
Minä; kohta IKEA:n pysäkki jossa lentokentälle menevillä autonvaihto, kuljettajat hoitavat laukkujen vaihdon autosta toiseen, viimeisen luukun laukut siirtyvät toiseen autoon
Kampissa:
Matkustaja; ottaisin kassini, se on siellä viimeisessä luukussa
Minä; tonnin seteli-ilme