torstai 22. marraskuuta 2012

Naamapalmu

Iltapäivää!

Pientä bloginärästystä kärsinyt tässä parisen viikkoa joten seuraava kirjoitus tulee vasta nyt.

Mukavaanhan tässä on ollut, kovasti tehty kaikki mitä on pystytty, välillä on ollut poikkeustilanteita ( vaihdelaatikkovika taas ) mutta useimmiten kaikki on mennyt kuin on pitänytkin.

Olen siis aika paljon suhaillut yksin, on käyty myös Raumalla pika- ja vakiovuorona ja tietenkin Helsingissä pika- ja erikoispikavuorona. On käyty aamujen vuoroilla lentokentällä pujottelemassa taksien välissä linja-autolaiturissa ja varottu Elielinaukiolla joka suunnasta kohti juoksevia jalankulkijoita.

Harmi että nyt tällä viikolla varmistui että töitä ei sitten ole harjoittelun jälkeen. Huomenna on siis viimoinen ajopäivä näillä näkymin. Eipä siihen auta että kaikki kehuvat ja suosittelijoita on riviksi asti kun porukkaa on tarpeeksi ajettavien vuorojen hoitamiseksi. Kyllähän minä sen tiesin että vain harjoitteluahan tämä oli mutta silti... niin valtavasti sitä jotenkin toivoi että olisi onnistunut.

Toinen opastaja on huomenna koulutuksessa niin jätettiin "hyvästit" tuossa äsken. En viitsi salailla edes täällä että kyllä tämä takaisin työttömäksi meno niin helvetisti rassaa ja niin rankasti olen itseeni pettynyt että piti tulla vähän ylimääräisen lenkin kautta kotio. Piti olla tarkkana että osui autolla oikeaan väliin kun vettä oli laseissa monessakin mielessä. Joo joo, ei ole töitä niin ei voi ottaa töihin mutta eipä tuo järkeily nyt paljoa auta. En onnistunut, siinä se minun diagnoosini.

Vaikea paikka miehelle tulla kotiin kun ei sitten vieläkään pysty elättämään talouttaan. Ei tule ruokaa pöytään kun metsästäjä on tumpelo eikä pääse edes metsälle. Hävettää niin helvetisti olla kotosalla, pitäisiköhän lähteä kävelylle.

No joo, huomenna viimeinen vuoro. Ajelen pikavuorona Helsinkiin ja takaisin, maanantaina koulussa päättötilaisuus ja sitten toimistolle palauttamaan laukku, avaimet yms mitä olen töistä saanut.

Koitan saada huomenna jonkun kirjoituksen aikaiseksi, sävy tuskin tulee olemaan kovinkaan riemuisa mutta yritetään. Täältä tähän.

PS. Ihan kivan olon sai hetkeksi aikaan Kampissa naiselta saamani "kiitos turvallisesta kyydistä, oli hyvä nukkua".

6 kommenttia:

  1. Voi köhnä!
    Oon varma että töitä löytyy, ei muuta kun kyselemään! Kuljettajista on kova pula ja varsinkin hyvistä sellasista. Älä masennu vaan lisää tsemppiä kehiin ja koputteleen uusia ovia! :)

    VastaaPoista
  2. Harmi tosiaan ettei tuo työ jatku. Olisi luullut että isot firmat eivät ota harjoittelijoita huvikseen ja vain käyttääkseen niitä hyödykseen ilmaisena työvoimana.

    Itse olen siinä toiminnassa minkä jo kurssin loppusuoralla mollasit paikaksi minne et menisi harjoittelemaan vaikka saisit maksua harjoittelusta. Taisit mainita paljon muutakin ikävää kyseisestä toiminnasta mutta ei siitä sen enempää tässä.

    Kaikesta pelottelusta huolimatta menin kyseiseen paikkaan enkä ole sekunttiakaan katunut. Tiesin ekapäivästä alkaen osuneeni kultasuoneen. Omalta osaltani pikavuorojen ajot jatkuu niin pitkälle kuin ajovuoroista niitä näkee, eli tällä hetkellä kuukaudeksi eteenpäin. Ja koska pikavuorot kuitenkin ovat hieman yli miehitettyjä niin minulle riittää niitä, kuten tähänkin asti, vain pari vuoroa viikossa. Loput päivät sitten onkin sitten varattu tilausajopuolelle.

    Eikä nuo tilausajot ole yhtään sen ikävempää puuhaa kuin pikavuorot. Päivät on vain aika vaihtelevia eikä koskaan tiedä minne ylihuomenna joutuu ajamaan. Haastavimpia hetkiä on löytää kääntöpaikkoja siellä minne yleensä ei isoilla autoilla ajeta. Tai kun matkan johtaja ilmoittaa että oho... se olikin tuosta...

    Niihin tilanteisiin kuitenkin tottuu kun joutuu joka päivä koluamaan auton kanssa outoja uusia paikkoja ja goolen ilmakuvat auttaa :)

    Ehkä nyt sitten on aika ottaa lakki kauniisti käteen ja lähteä kolkuttelemaan sittenkin pienten yritysten ovia. Monissa niistä varmasti tarvitaan osa aikaisia tuuraajia ja sillä keinolla voi kivasti saada kenkää oven rakoon.

    Täällä kun ei viitsi nimiä mainita niin harjoittelun alussa ainakin eräs M:llä alkava firma haki vakiväkeä mynämäki turku linjalle (siellä on myös tilauspuolta) ja onhan näitä avoimia tehtäviä ollut auki.

    Tsemppia työnhakuun!

    VastaaPoista
  3. Onhan se harmi,ettei työtä ole tarjolla. Toisaalta tilanteet elää ja kyseinen yritys saattaa tarvita piankin uutta työvoimaa. Kannattaa kysellä nyt alkuun muista yhtiöistä hommia. Työvoiman tarvetta alalla on ja tulee olemaan.

    VastaaPoista
  4. Joo ei tässä pensseleitä santaan ole työnnetty, tuo yksi päivä oli vain vaikea. Taas mennään eteenpäin kuten ennenkin.

    VastaaPoista
  5. Aivan samaa mieltä että kurssilla ei opetettu kuin ajamista bussilla muttei bussilla ajamista. Ekana päivänä huomasi mitä kaikkea piti osata mitä ei ollut opettu kuin teoriassa. Sitten vielä piti opetella firman juttuja ja muistaa vielä reittikin ettei aja ohi risteyksissä. Ei oo helppoo ei.

    VastaaPoista
  6. Joo aika kova oppimiskäyrä kun ei tuolla linjoilla oikein voi enää harjoitella, joko ollaan aikataulussa tai sitten ei. Lippujen myyminen onnistuu tai ei. Kyllä koulu on erinomaiset eväät antanut, se on pakko myöntää. Nyt on voinut keskittyä varsinaisen ammatin opetteluun.

    VastaaPoista