Heips!
Tänään siis jatkuivat ajot, vuorossa oli vanhoja kantateitä, leveäkaistatie ja pienien pitäjien välisiä kapeita ja mutkaisia seututeitä.
Pääsimme aamulla liikkeelle paremmin kuin eilen, pikainen lähtötarkastus ja matkaan. Halusin jättäytyä ajovuorossa viimeiseksi koska pääsin eilen ajamaan niin paljon enemmän kuin muut. Ensimmäinen kaveri aloitti, ajoimme sataman suuntaan, kiertäen Naantalin tielle ja kylpylän syrjähypyn jälkeen suunnistimme Kultarannan parkkipaikalle. Sauli ei lipusta päätellen ollut paikalla, heitimme parkkialueella ukemit ja vuorossa toinen kuski tuli ratin taa.
Matka jatkui pisin saariston isompia teitä, takaisin mantereelle muuttuen pieniksi teiksi missä ei ollut edes keskiviivamaalausta tien kapeuden vuoksi. Näillä teillä oli hyvä harjoitella auton paikkaa tiellä ja kurvien ajoa. Pääsimme sopivan huoltoaseman pihalle ja pidimme ensimmäisen tauon.
Tässä kohtaa suoritimme toisen vaihdon ja pääsin itse ajamaan. Matka jatkui pisin kapeita teitä joten otin tästä kaiken irti ja pyrin pitämään oikean takarenkaan juuri makoisassa paikassa asfaltin reunassa mutta kuitenkin valkoisen viivan sisällä. Melko haastavaa taas aluksi, jarrut alkavat kuitenkin olla jo perustasolla hallussa mutta muuten se pyörä tahtoo karata hieman liikaa tien reunalle. Pyrin hakemaan jotain visuaalista vertailukohtaa ja huomasin että kun ajan auton niin että istun menosuuntaani kulkevista urista vasemman päällä niin auto on melko hyvin kaistalla. Vasemmalle kääntyvissä kurveissa tämä ei aivan toiminut koska ihmiset ovat varastaneet tilaa vastaantulevien kaistalta.
Kaikki meni kuitenkin hienosti eikä tullut sen ihmeempää draamaa. Pääsin myös ajamaan satasen alueella, tosin tuolla autolla max nopeus oli tietysti 80 mutta siinäkin oli ihan tarpeeksi. Noin 15 asteen klappi ohjauksessa yhdistettynä rankkasateeseen ja muuhun liiikenteeseen pitivät varsin hyvin hereillä ja keskittyneenä ajotehtävään. Pääsimme monien koukeroiden kautta ABC-asemalle jossa pidimme ruokatauon.
Olen pyrkinyt testaamaan syömisessäni uusia juttuja. Kun tästä nyt lähden jossain vaiheessa työtäni tekemään niin syöminen on melko suuri osa kuitenkin työssä jaksamisesta. Jos syön kuin mielipuoli sika ja tilaan lihapiirakan joulukinkulla niin on melko varmaa että tämän jälkeen sokerit tekevät tempun ja luomi alkaa lerppumaan. Olen ostanut Eloveenan välipalakeksejä joita olen mussutellut noin parin tunnin välein, ne ovat rakenteeltaan kuivia eivätkä tahraa vaatteita. Sokereissa ei tapahdu mitään radikaalia heittelyä vaan oloni on hyvä ja pirteä syömisen jälkeenkin. Tuolla ABC:llä tein toisen testin, otin broilerisalaatin ruoakseni.
Salaatti oli todella hyvä kuten aina, ruokailun jälkeen oli hetken kieltämättä vähän "pettynyt" olo ja tuli ajatus siitä että tämä oli liian pieni annos. Kuitenkin kun pääsimme kaikkien syötyä takaisin autoon ja suoritimme kuskinvaihdon niin tunsin miten tuli kylläinen olo. Taaskaan ei tullut väsyttävää takapotkua sokereissa vaan istuskelin takana aivan virkeänä ja iloisena. Tämä oli hyvä kokeilu, tuo syömiseen uutta näkökulmaa.
Tosiaan, kuski vaihtui taas ja aloimme mennä tälle päivälle toista kierrosta. Maaseutukierros jatkui ja kaveri ajoi pisin poikin kapeita ja mutkaisia maaseudun pikkuteitä. Varsin opettavaa ja mukavaa eikä maisemissakaan todellakaan ollut moitittavaa. Aikaa oli jäljellä sopivasti siihen että ehdotin opettajalle minun toisen vuoroni jättämisestä pois jotta olisimme kaikki tämän päivän jälkeen ajaneet noin saman verran. Ajoin eilen niin paljon enemmän kuin muut joten ajattelin että on reilua jättää tänään muille aikaa hieman enemmän.
Näin teimmekin ja teimme viimeisen vaihdon vanhalla ykköstiellä Sauvontien risteyksessä. Viimeinen ajovuorokas pääsi työn touhuun, hän sai ajaa Turkuun asti ja pienen lenkin kautta taas satamaan laivaterminaalien luo. Aikaa oli taas sen verran jäljellä että ei ollut järkeä ajaa suoraan koululle.
Kaverilla on mielestäni ollut ongelmana hieman liian suuret tilannenopeudet. Itse olen yrittänyt ajatella asiaa niin että nyt olen opettelemassa auton hallintaa ja sen käsittelyä, melko vaatimattomallakin älyllä varustettu kaveri osaa siihen sitten lisätä vauhtia. Kaasupolkimen painamiseen ei paljoa vaadita. Niin, niistä tilannenopeuksista, nyt tuli miltei peräkkäisissä risteyksissä muistutus että emme me mitään Vatasia vielä ole ja jokaista käännöstä jne. pitää pohtia ja ennen kaikkea ottaa rauhallisesti.
Ensimmäisessä 90 asteen käännöksestä kaverilla otti oikealla ikkuna kiinni liikennemerkkiin ja heti seuraavassa meinasi lähteä vasemmalta 90 asteen kurvissa mukaan betoniporsas. Aivan liikaa vauhtia tälle taidolle tässä kohtaa. Pieni "nokun sä ajat niin saatanan lujaa" -pikapalaute ja asiaan kuuluvat muun porukan kuittailut palauttavat tietenkin ihmisen hyvin maan pinnalle. Eipäs lähdetä keulimaan, vasta toinen ajopäivä...
Sellaista kohellusta tänään, kuten jossain vaiheessa pikkuteillä suhaillessamme sanoinkin "ei kyllä lainkaan pöllömpi koulupäivä". Tosiaan, ei paljon mukavampaa voi olla, kivaa vaihtelua noille teoriatunneille. Huomenna aamulla käydyn keskustelun perusteella vaihdamme ryhmittäin autoja ja alle tulee keppivaihteinen kaupunkiauton korkuinen "turistibussi". Uusi elementti ajamiseen.
Olen jo etukäteen tutkinut ja haastatellut muita ja teemana tuntui olevan "ei saa hosua, pitää odottaa että vaihde menee perille jne". Malttia, rauhallisuutta ja harkintaa. Miten kuulostaa niin kamalan tutulta. Touhussa on ainekset legendaarisiin tilanteisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti