En viitsinyt asiasta sen pahemmin etukäteen kirjoitella mutta tänään oli edessä inssiajo! Ihmeen hyvin tuli nukuttua viime yö, olin aivan varma että hitonmoinen jännitys pilaa unet mutta toisin onneksi kävi.
Kurssilaiset olivat liikkeellä kahdella autolla, ajossa aina 2 oppilasta, opettaja ja konttorin edustaja. Ensin kulmaperuutus ja heti siihen perään alkupuhuttelun jälkeen varsinainen ajo. Onneksi omassa autossani oli ajokaverina Mr EB jonka maaginen taikakravaatti selkeästi antoi lisää potkua ajoon.
Oma ajoreittini:
Vähän 80 km/h ajoa, Raision ja Turun keskustaa ja siirtymäajoa näiden välillä. Stop-merkki, rautatien ylitys, tasa-arvoisia risteyksiä ja bussikaistoja. Siinä nuo ensimmäisenä mieleen tulleet tarkat paikat.
Koko touhu siis aloitettiin kulmaperuutuksella, se meni meillä molemmilla juuri niin kuin olimme harjoitelleetkin. Reipas lähestyminen takapyörällä kulmamerkkiä kohden, auto noin 45 asteen käännökseen, käsijarru päälle ja ulos tarkastamaan kulmat ja etäisyydet. Takaisin autoon ja kertalaakilla tallista ulos. Mr EB veti mielestäni vielä paremmin kuin minä, täydellinen suoritus!
Sitten kävimme läpi "säännöt", ollaan liikenteessä kuten autossa olisi täysi määrä matkustajia ja ajo pitäisi miettiä sen mukaan. Molemmille tulisi 4 pysäkkikäyntiä joissa pitää tehdä normaalit ovenavaukset jne. Pitää ajaa niin että matkustajat viihtyvät eikä tule vaikutelmaa epävarmasta ja hosuvasta kuljettajasta.
Varsinaisesta ajosta nyt ei ole ihan kamalasti sanottavaa, sen verran on pakko kehua itseäni että onnistuin tänään ajamaan juuri niin hyvin kuin tällä hetkellä osaan. Nyt se riitti ajokortin saamiseen. Sen verran tuli palautetta että "matkustajat olisivat olleet tyytyväisiä", varsinaisia moitteita ei tullut mistään.
Jatkoa varten sain arvokasta palautetta siinä mielessä että kun "nyt tietää osaavansa ja se tietysti vaikuttaa ihmiseen niin pitää olla varovainen että se ei ala vaikuttamaan ajamiseen" eli henkselit eivät saa paukkua. En oikein usko että siitä on varsinaisesti vaaraa, enemmän tässä on tullut ylpeys siitä että olen siirtymässä ammattikuljettajaksi. Toki siihen menee vielä aikaa mutta kuitenkin, ymmärrätte varmaan.
Mr EB ajoi jälkeeni, hienosti meni hänelläkin ja samankaltaisen paperilapun kanssa hänetkin palkittiin.
Näin, sellainen päivä tällä kertaa. Kiva kun tämä vihdoinkin on tältä osaa ohi, nyt voi alkaa huolella valmistautumaan ammattipätevyyskokeisiin. Niiden alkuun ei olekaan enää montaa päivää.
Nyt menen ottamaan Buranan, viikonlopun stressaaminen ja jännitys tuntuu laukeavan ja ohimoiden kohdalla tuntuu olevan ihmeen ahdasta. Huomiseen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti