lauantai 16. helmikuuta 2013

Varikkosulku

Hyvästi!

Juuri tulin punttisalilta ja nyt ollaan taas tarmoa täynnä. On siis aika tehdä temppu mitä olen jo jonkin aikaa mietiskellyt.

Blogin tarkoituksena oli kertoa työttömän ihmisen alanvaihdosta, siirtymisestä linja-autonkuljettajan työhön. Sen se on tässä vaiheessa enemmän tai vähemmän ansiokkaasti tehnytkin. Uskon että blogista löytyy hyvin kattava kertomus koulutuksen etenemisestä sekä pakollisesta harjoittelusta.

Työelämä toisaalta on tylsää. En oikein jaksa kirjoittaa "ajoin päättärille ja pienen pysähdyksen jälkeen samaa reittiä takaisin". Se ei oikein palvele ketään. On siis aika jättää jäähyväiset, blogi saa jäädä intterveppiin olemaan jonkinlaisena elämänvaiheen kertauksena itsellekin koska harvoinpa sitä tulee näin tarkasti dokumentoitua omaa elämäänsä.

Näin, tänne ei siis jatkossa tule enää mitään uutta, Facebook-sivu on poistettu. Kiitos kaikille tätä lukeneille, tämä on ollut erittäin hauskaa.

Sinulle kuka eksyit tänne Googlen tai jotain muuta kautta ja ajatuksena on hakeutua alalle annan ainakin tässä vaiheessa vilpittömän suositteluni. Ole kuitenkin tarkkana omista oikeuksistasi, alalla on melko villiä touhua eikä yhdessä sovitut pelisäännöt ole välttämättä käytössä. Kivaa on, työajat ovat ihmisestä riippuen huonot, ok, tai hyvät, se jää jokaisen itsensä päätettäväksi.

Tähän on hyvä päättää:

Hajaantukaa, täällä ei ole mitään nähtävää!


torstai 14. helmikuuta 2013

Linja-autonportsari

Morjesta!

Eilen olin aamusta ensin apupäivystäjänä eli käynnistelin autoja kentällä töihin tulevia kuskeja varten. Kiva näppärä ja selvä urakka, nopsasti hoitui. Loppupäivä sitten työmatkalinjaa muutama kierros, aika lyhyt päivä oli. Illalla vielä opettelemaan tänään ajossa ollut linja ja päivä oli pulkassa.

Tänään olikin vuorossa ihan kokonainen vuoro, 5:25 lähtö ja 15:05 auto luovutettiin torilla toiselle kuskille. Kiva ajaa kun kerran on aloitettu!

Muuten, tänään oli penkkarit! Piti oikein toimistolta kysellä että onko jotain ohjeita mutta eipä siihen oikein ihmeitä. Ajellaan mitä pystytään, poliisit ohjaavat jos tarvitsee, mennään varovaisesti koska perinteisesti kakarat sinkoilevat karkkien perässä pisin poikin ajokaistoja.

No olihan siellä porukkaa, voi perhana sentään:


Kivaa niillä tuntui olevan, nauttikoon nyt kun on heidän päivänsä.

Viimeinen siivu ennen vaihtoa poiki vielä ensimmäisen autosta poistoni. Paikallisen ammattikoulun pysäkiltä tuli kyytiin vajaa kymmenhenkinen retkue megafonin kanssa. Kerran varoitin asiasta kun alkoivat sen kanssa leikkimään autossa ja matka loppuikin sitten kolmen pysäkin päästä. Kaupungin ruutukaava-alueella oltiin joten ei heitteillejättöongelmia ja kunto oli muutenkin seurueella ok. Sieltä ne vielä jotain huutelivat jalkakäytävältä mutta se ei enää kuulu minulle.

Sellaista, huomenna hypätään iltavuoron puolelle, samaa teemaa jatketaan ensi viikolla. Uudessa jaksossa on ilahduttavan paljon tunteja, asuntolaina tykkää. Ja vaimo, taidan ostaa jotain pientä, hän on tässä jo pari vuotta kärsinyt köyhyyttä.

Palataan huomenna asiaan, se on kuulkaa perjantai tulossa!!!

tiistai 12. helmikuuta 2013

Puuteria

Perskutarallaa!

Taas kiva päivä takana, tuli ajettua linjoja itseasiassa melko varmasti aivan Turun päästä päähän. Tuli käytyä Tortinmäessä ja toisaalta myös Harjattulassa. Eivät varsinaisesti ole aivan samassa suunnassa.

Oli muuten aikasta liukasta paikoitellen. Lumi muuttuu sille päälle sattuessaan omituiseksi puuteriksi missä on kai sekoittuneena lunta, hiekkaa, saasteita, pölyä ja vaikka mitä. Tuloksena on yleensä jään pään oleva kerros tätä höttöä mikä ei anna minkäänlaista tukea renkaalle. Se on kuin pienenpientä kuulalaakeria koko mössö. Puskee nopeammin kuin kiimainen pässi.

Siellä oli Harjattulan lenkillä edelleen näkyvissä eilisen pakettiauton jäljet ojassa. Aika hemmetin syvällä se oli ihan jälkienkin perusteella. Eipä tänään oikein mitään ihmeellistä tapahtunut, pieni ajorupeama vain.

Huomenna taas jotain erilaista, ensin aamusta päivystäjän apulaisena käynnistelemässä autoja jne jne ja siihen perään muutama rundi työmatkalinjaa.

Palataan huomenna asiaan!

maanantai 11. helmikuuta 2013

100 kg irtsareita

Päivää. Ilman pätkähdystä.

Hauska mutta pitkä päivä. Kakskerran lenkkiä ajeltiin vähän osana reittiä ja sieltä löytyikin päivän aiheet aivan kuin itsestään.

Lähtö oli tänään torilta jo viiden jälkeen ja takaisin varikolla olin noin viideltä, mukava 12-tuntinen päivä. Niin niitä aiheita... Kakskerran lenkki oli täysin hiekoittamatta mikä minulle on merkki siitä että nyt mennään erityisen varovaisesti, kai siellä olisi voinut vähän ripeämminkin mennä mutta minä ajan vähän enemmän varman päälle niin ei käy kuten seuraavassa arvoituksessa:

Mikä mies näyttää äärimmäisen vittuuntuneelta?
V: Mies joka on Kakskerrassa lähtenyt ajamaan firman pakettiautolla Harjattulan lenkkiä. Mielessä ajatus "vittu mä olen rattimies, Räikkönen ja Kankkunenkin on". Ajatus kenties katkesi kun firman paku liukui noin 1,5 metriä syvän ojan pohjalle kyljelleen. Ilme tuli kasvoille kun kännykkä kädessä katseltiin ojassa olevaa autoa ja soiteltiin töihin terveisiä.


Mutta kun on kiire! Pitää ajaa kovaa, sitten on nopeammin perillä! Paitsi jos autoa nostetaan hetki jos toinenkin ojasta ja loppunäytös käydään oikeudessa...

Toinen arvoitus:

Mikä mies näyttää samaan aikaan epäuskoiselta, epätoivoiselta, panikoivalta ja kauhistuneelta?
V: Mies joka on pysäyttänyt autonsa bussipysäkille vain huomatakseen että vasemmalta takaa on ulompi paripyörä päättänyt poistua auton välittömästä läheisyydestä. Seuraa hupaisa seuraleikki; etsi paripyörä.


Tämäkin tuli sitten nähtyä, saavutin auton nopeasti kun se oli ajamassa pysäkille. Omasta autostakin oli jäämässä matkustajia pois joten oli pakko jäädä taakse hetkeksi joten ehdin nähdä taka-akselin hämmästelyn. Tässäkin tarvittiin muuten kännykkää. Olisi kiva tietää missä rengas oli irronnut, mitä sitten oli tapahtunut ja mihin rengas on päätynyt.

Onneksi oma päivä meni hyvin tylsästi, ainoana riemuna reittiä hiukan helpommaksi tehnyt poikkeusjärjestely tietyön takia. Kerran näinkin.

Nyt levätään, huomenna taas aamua. Aamujen aamu!

lauantai 9. helmikuuta 2013

Jeesmies

Hyvää yötä!

Perjantai meni siinä taas omalla painollaan eli vauhdikkaasti. Hauskana yksityiskohtana oli työajan loppumisen jälkeen välittömästi alkanut lumisade. Melko hyvä ajoitus...

Eipä tässä sen ihmeempiä ole tapahtunut, viikonloppuvapaat hieman menivät pieleen koska päivystäjä soitti tänään yhden maissa ja sain lähteä töihin ajamaan 14:45 alkavan lähdön. Aika lyhyt rutistus mutta taas eteenpäin kuitenkin. Onneksi pystyin sanomaan tähänkin taas "kyllä hoituu!". Koetan näet rakentaa positiivista mielikuvaa minulle soittamisesta. Aina onnistuu ja hoituu.

Nyt taidan juoda tuon viinilasillisen tyhjäksi, tuijottaa hetken väsyneenä televisiota ja hoiperrella sänkyyn. Olin tänään aamulla piiiitkästä aikaa salilla ja kroppa on sen tuntuinen kuin olisi pattinginpätkällä hakattu.

Huomenna hiljaisuutta, maanantaina aamuvuoroa. Palataan asiaan!

torstai 7. helmikuuta 2013

Vuohet keskiovesta kiitos

Moi!

Eilen oli iltavuoro mikä tosin loppui jo niin että olin kasin paikkeilla kotona, tänään oli aamuvuoro ja kello soi 03:50 joten blogi jäi eilen kirjoittamatta. Näin tällä kertaa.

Eilinen meni normaalisti, mikään ei syttynyt tuleen eikä muutenkaan ollut kamalasti raportoitavaa. Sama homma toistui onneksi tänään. Tässä päivässä jännää oli se että ajoin ensimmäistä kertaa Paattisten suuntaan meneviä linjoja. Turkuhan on kartalla hauskan mallinen kaupunki mikä tunkee piikkinä Paattisten suuntaan. Pitäähän sinne tietysti myös päästä julkisilla joten sinne myös ajetaan.

Hyvänä puolena liikutaan kaupunkiliikenteen puolella joten lipputuotteita on normaali vähäinen määrä, ei olla vielä seutuliikenteen piirissä. Helppo 2,50 €, hyvä antaa vaihtorahaa ja hinta on matkan mitasta riippumatta sama. Varsin mukavaa. Välimatkat ovat melko pitkiä ja eri linjoja on rutkasti, ajetaan vaikka minkä kautta ja aina on kyseessä eri linja. Pitää olla erityisen tarkkana, tänään meni kuitenkin kaikki hienosti eikä reittimokia sattunut.

Huomenna tuttua linjaparia taas minipäivä. Toivottavasti tulee viikonlopuksi töitä koska muuten tämän viikon tunneista ei kauheasti tanssia revitä. Tänään illalla hyvää ruokaa, lepoa ja huomisen odotusta.

Palataan huomenna asiaan!

PS. Ainiin, olihan eilisessä jotain! Vuoro alkoi tuossa kahden jälkeen, lähtö myöhästyi koska piti hakea varikolta pari penkkiä mitkä olivat olleet pesussa kun joku oli paskonut ja kussut niihin. Vielä en ainakaan ole huomannut internetistä että minkä lehden päätoimittajat olivat olleet liikenteessä.

PPS. Edelliseen liittyen, hyvä että en nauruun purskahtanut kun ensimmäinen matkustaja tuli ovista ja alkoi mäkättämään "eikös tämän pitänyt lähteä XX:XX". On se ihmisen onnellisuus kiinni pienistä asioista. Tälläkin naisella on taatusti vielä edessään elämänvaihe milloin antaisi mitä tahansa että päivän suurin ongelma olisi se että bussi oli 6 minuuttia myöhässä...

tiistai 5. helmikuuta 2013

Hybris

Iltaa!

Tässä kohtaa voisi vaikka yrittää summata tätä uutta uraa. Vaikea homma mutta yritetään.

Työtä tarjoava yritys on aivan loistava! Porukka on mukavaa, apua ja ohjeita saa kun kysyy ja kaikki toimii. Harvemmin olen ollut missään töissä niin että olisin heti ensimmäisestä päivästä tuntenut itseni tervetulleeksi niin kuin täällä. Kuten alalla yleensäkin niin tässä yrityksessä on ihmisiä töissä eri maista ( tietysti he ovat suomalaisia mutta syntyneet muualla ) ja kulttuureista. Kaikkien kanssa tulee hyvin juttuun ja käsi nousee iloisesti.

Tunnen aivan aidosti että olen oikealla alalla, tunnen mahdotonta ylpeyttä ajaessani rinta rottingilla pisin Turun katuja. Teen hommaa mitä kuka tahansa ei pääsekään tekemään. Matkustajia on kiva miellyttää, pieni tervehdys ja hymy saa nopeasti kivaa vastakaikua. Pystyn sanomaan "ajan linja-autoa" kun kysytään mitä teen työkseni. Ensimmäisen kerran mahdottoman pitkään aikaan pystyn vastaamaan tuohon kysymykseen ilman minkäänlaista nolostumista tai turhautumista. "No mä puuhastelen noiden tietokoneiden kanssa" oli ennen vakiovastaukseni.

Tottakai työajat tuppaavat olemaan normaalia toimistoaikaa hankalammat mutta mitä sitten. Aamuvuorosta pääsee aikaisemmin kotiin ja aamulla on rauhallista / iltavuoropäivänä saa nukkua pidempään ja illalla on rauhallisempaa. Niistä tulee kuitenkin rahallinen kompensaatio joten sekin on vielä plussaa.

Aika hiton hienoa touhua, kohta tulee kesä eikä ole enää liukasta. Turku herää kesän myötä henkiin, on matkailijoita ja muutenkin porukkaa enemmän. Kevyt liikenne tulee uutena haasteena, pitää olla ihan eri lailla tarkkana. Odotan innolla valoisia kesäpäiviä, auringonnousuja ja -laskuja.

En oikein osaa sanoa vielä negatiivisia asioita, menossa on kuherruskuukausi mikä varmaan tekee oman osansa mutta summaampa koko homman näin:

Miksi en ole hakeutunut alalle aikaisemmin?

Nyt palataan asiaan uudellaan huomenna!

Savustusbussin paluu

Päivää!

Olin tänään hyvissä ajoin tallilla, otin päivystäjän antaman auton noin puoli kuudelta ja ajoin ihan rauhassa päätepysäkille mistä oli lähtö vasta 6:20. Rauhallisuus ei kuitenkaan kestänyt ihan päivän loppuun asti...

Ajoin normaalisti vastakkaiselle päätepysäkille ja sieltä taas torin kautta takaisin aamun aloituksena ollutta päättäriä kohti. Jätin pari matkustajaa pois ja lähdin pysäkiltä, muutaman kymmenen metrin kuluttua takaa kuului huuto "Kuljettaja! Auton keskiosasta tulee savua ja näkyy liekkejä!!!"

Ei varsinaisesti se huuto mitä toivoisi kuulevan vai mitä?

Katsoin taustapeilistä ja auton keskiosa on savun vallassa, olin jo melkein seuraavalla pysäkillä niin rysäytin auton parkkiin, kaikki ovet auki ja hyppäsin ylös penkistä. Onneksi kyydissä oli vain muutama matkustaja ketkä ulostivat ( eikö bussiulostaminen ole päivän teema? ) itsensä kiitettävällä vauhdilla. Matkustajat siis häipyivät, nappasin etuovelta sammuttimen, revin sokan irti ja Sven Tuuva-maisesti rynnäköin paloa kohden.

Penkin alla oleva lämmitin oli jostain syystä syttynyt tuleen, meillä taisi olla siis käynnissä aito sähköpalo. Savua tunki niin maan perkeleesti ja ihan ok liekitkin nousivat penkin alta. Onneksi pari noin sekunnin mittaista suhausta sammuttimesta riittivät sammuttamaan palon. Sen verran hienoa pölyä että sitten ilma oli sakeanaan sekä savua että jauhoa. Auto sammuksiin, päävirrat pois ja eikun ulos!

Etuovesta takaisin pihalle yskimään, jonkin verran tuli väkisinkin savua ja jauhoa hengitettyä. Olin käskenyt yhtä matkustajaa soittamaan 112 kun he lähtivät autosta pihalle, varmistin tässä kohtaa että näin oli tosiaan käynyt. Ansiokkaasti hän olikin asian hoitanut ja parin minuutin pihalla seisoskelun jälkeen alkoikin jo paloauton ääni kuulumaan.

Tehokkaan oloisesti tulivat herrat paikalle, pakko ihailla miten pari alkoi heti ohjaamaan vuoropohjaisesti liikennettä koska paloauto tukki toisen kaistan ja muutenkin touhussa oli tekemisen meininki. Muutama tuli autolle, lämpökameralla (?) tarkastettiin että lämmitin on sammunut kunnolla eikä sinne ollut jäänyt mitään kuumia pesäkkeitä. Ei heille kamalasti jäänyt tekemistä mikä oli tietysti kiva juttu.

Hetken päästä paikalle paukahti myös palosyyntutkija, bussipalot ovat kuulemma jonkin tutkimuksen alaisia tällä hetkellä joten hän otatti valokuvia, haastatteli minua ja tutki auton tekniset tiedot ja ominaisuudet tilastointia varten.

Jossain kohtaa soittelin myös päivystäjälle joka oli hetken hiljaa kun sanoin "tota kun mun auto syttyi palamaan". Hän hoiti hienosti oman osuutensa, vaihtomiehen, -auton jne jne. Varmaan jollain mammalla nyt meni koko viikko pieleen kun auto ei tullut kun hän sitä niiiiiiin odotti mutta näin tällä kertaa.

Sen verran tuli kuitenkin niitä kaasuja hengiteltyä että miltei oksensin pari kertaa, yskäkin oli kova. Kerroin tästä palomiehille jotka sitten päättivät että parempi ottaa paikalle myös ambulanssi. Kohta pääsinkin istuskelemaan lanssin taakse, paikalle tulivat myös poliisit ketkä oikeastaan vain halusivat katsoa ajokortin ja lausua "hyvin toimittu" tuomion.

Sen verran oli huono olo vieläkin että mentiin sitten Terveyskeskukseen hengittelemään happea. Verenpaineet olivat ehkä vähemmän yllättäen aivan karmeissa lukemissa, tuollaisen "mennään mokoman suon yli niin että heilahtaa" -tyyppisen hetken jälkeen ymmärrettävää. Kaikenkaikkiaan 1.5 h sitä happea hengittelin, kortisonia löytiin perseeseen ( siihen kankkuun ) ja verinäytteet otettiin. Olo helpotti kummasti ja saturaatiot sormesta pyykkipojalla mitattuna olivat oikein mainiot.

Kun sain luvan lähteä pois, kävelin päivän mittaisen sairaslomalapun kanssa pysäkille ja pummasin kyydin varikolle. Kivana sattumana kuskilla alkoi päättäriltä tauko joten hän oli muutenkin menossa sinne. Saikkulappu pöytään, vahinkoraporttilappu kotiin täytettäväksi ja autolla kotio.

Sellainen päivä, aika jänskää. Onneksi näitä asioita on harjoiteltu, sammutin ei ole mörkö eikä tullut paniikkia vaikka jälkeenpäin kädet vähän vapisivat. Hienosti se sammuttimella sammui, onneksi on autoissa kunnon pelit eikä tarvinnut sivusta katsoa kun 300 000 € haihtuu savuna ilmaan.

Se oli siinä tämä päivä, nyt otan rennosti. Huomenna tämän viikon teemaan sopien minimittainen iltavuoro. Palataan huomenna asiaan!

maanantai 4. helmikuuta 2013

Tynkä

Heips!

Tänään oli todella lyhyt vuoro, lähtö päätepysäkiltä 5:15 ja vuoro loppui kuskin vaihtoon jo yhdeksän pintaan.

Olihan liukasta! Nouseva lämpötila sai ilmeisesti kosteuden tiivistymään jäisen tien pintaan sillä seurauksella että kurveissa sai olla aika tarkkana. Yhdessä alkoi silti hieman puskemaan mutta saamani vinkki eli "kaasu ylös, hidastin tekee työt" toimi kuin tanssi. Kivasti se siitä kääntyi.

Todella tiukka reitti, varsinkin näin liukkaalla ei ollut toivoakaan että olisin ollut ajoissa kuskinvaihdossa. Pahoittelin asiaa jatkavalle kuskille mutta hän otti asian rennosti ja sanoi että eipä tuota kukaan muukaan pysty annettuun aikaan ajamaan. Erikoinen tilanne kieltämättä.

Huomenna jatkuu taas, nyt otan loppupäivän rennosti. Palataan huomenna asiaan!

perjantai 1. helmikuuta 2013

Taltta ei ole vasara

Alkuiltaa!

Siinä se loppui tämä viikko. 40 h meni rikki mihin pitää tietenkin olla tosi tyytyväinen, Ensi viikko näyttää vielä lyhyemmältä mutta se varmaankin vielä muuttuu.

Kiva työpäivä oli tänäänkin, erikoisuutena äiti lapsineen. Äiti antoi lasten juosta bussin kylkeä pitkin kun valuttelin sitä pysäkille. Molemmat pikku marakatit tunkivat naamansa kiinni etuoviin jonka seurauksena pidimme pienen tuijotuskilpailun siitä että avataanko ovet tällä systeemillä vai ei. Ei avattu, pärstät erkanivat ovista ja piltit pääsivät sisälle. Olin varmaan toykeä ja vaikka mitä mutta tällä kelillä auto heilahtaa pysäkillä komeasti 10 - 20 cm sivusuunnassa kun kumit tippuvat jonkun jääpolanteen päältä ja avatessa tekevät alussa aika nopean liikkeen. Sitten sen taas tiedetään kenen vika se on kun mamman pikku talttahammas menetti etuhampaansa ja muutenkin pärstä on tasaisen oloinen. No, se on sellaista, eihän lapsille saa mitään rajoja asettaa.

Mummot ovat hauskoja mitä nyt tänään yksi sai pari sydämenlyöntiä jäämään väliin. Hän puhui kännykkäänsä ja kuten arvata saattaa niin puhe on taatusti tarpeeksi voimakasta. Olin juuri lähtenyt pysäkiltä ja takaa kuuluu "JAAETTÄMITENKÄ!!!!????" tms. Olin puolikkaan sekunnin varma että nyt siellä juoksee kadulla vastasyntynyt päästään ovien välissä tai jotain muuta vähintään yhtä kauheaa on tapahtunut. Onneksi pikainen vilkaisu peiliin paljasti asian olevan kunnossa.

Siinä sitä tuli sahailtua samaa linjaa koko päivä, kiva kun tulee toistoa niin alkaa sujumaan paremmin ja eri risteysten ja pysäkkien omituisuudet alkavat jäädä mieleen. Kyllä tässä on niin paljon taas oppinut ajamisesta ja muutenkin että voi hyvää päivää. On se vaihe menossa missä alun huuman jälkeen tajuaa miten vähän osaa ja miten paljon on parannettavaa. Tästä on hyvä lähteä taas eteenpäin.

Nyt minulla on vapaata maanantaiaamuun asti, lähtö on taas 5:15 joten kello soi siinä neljän maissa. Sitä odotellessa. Palataan maanantaina asiaan!

Minä taustapeiliiin kun mummo kiljaisi: