keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Luokka valtasi linja-auton. Katso kuvat!

HEI TAAS!

Piti huutaa tuo otsikko ettei käy kuten eilen ja takarivistä alkaa kuulumaan rohinaa. Ennen oli kalvosulkeisia, nykyään käytössä ovat järeämmät aseet ja ollaan siirrytty elektroniseen sodankäyntiin; PowerPoint-äksiisit! Ei ihme että alkaa nahkainen esirippu roikkumaan ja okulääriin piirtyy Laa-laa maan maisemia.

Koko tämä viikko on tähän asti ollut pelkkää teoriaa, auton rakennetta PowerPoint-slaideilta ( olenko cool? ). Tänään meno kuitenkin muuttui! Kuin peura puskasta kouluttajamme yllätti meidät päivän lopuksi ja pääsimme tutkimaan aitoa kuollutta linja-autoa!

Parveilimme auton ympärillä ja sisällä kuin eläkeläiset Viking Linen buffetissa mutta todistettavasti auto oli jäljiltämme kuitenkin ajokunnossa. Lisää tästä vähän alempana, ensin tänään käytyjä asioita ja pointtereita ( kylläpäs nyt tulee muodikkaita uudissanoja ):


  • Runkotyypit, tyypilliset vauriot 
  • Sitä mitä tilausajolla tapahtuu ei kerrota ulkopuolisille. Linja-autokuski on matkustajan baarimikko, pappi, talonmies, sosiaalityöntekijä ja lääkäri. Villejä asioita tapahtuu ja kaikkea tulee nähtyä. Silti asiat jäävät autoon!
  • Jousitus ( sijoitin tämän tarkoituksella tähän edellisen aiheen alle )
  • Iskunvaimennus ( tahaton huono huumori jatkuu... )
  • Akselistot, tyypit jne, teliakselit
  • Renkaat, eri tyypit, merkinnät, tyypilliset vauriot. Pinnoitettavuus.
  • Parirenkaan sisempi rengas saa olla "sileä", kulutuspinta pitää kuitenkin olla jäljellä
  • Rengaspaineet, vaikutus kulutukseen, ohjattavuuteen ja ääneen.


 Noniin, sitten siihen linja-autoon ja yleiseen pööpöilyyn sen ympärillä. Opettaja ystävällisesti kiersi koko auton ja aukaisi useimmat huoltoluukut. Voi pojat, olihan sitä ihmettelemistä:





Auton keula on vasemmalla, kohta on suoraan kuskin ikkunan alta. Esillä luonnollisesti akusto ja minun omakuvani siluettina. Kuten huomaatte niin akusto pidetään puhtaana ja siistinä. Edellinen autoa huoltanut ryhmä oli jättänyt yhden akun kiinnityspultin löysälle. Terveisiä kaimalle. Anteeksi.


Matkustamosta, miltei ihan perältä. Kätevä huoltoluukku, suodattimet suht helposti näkyvissä.


Kuvassa opettajan kengät ja auton kuusipyttyinen moottori. Kuvasta erottuu myös hyvin sammutussolenoidi ja ilmauspumppu. Eikö?


Pre-internet aikakauden linja-auton suurin sähkötila. Yllättävän selvä ja siisti tila, tuoltahan ne parhaimmillaan näyttävät teollisuudessakin. Todella siistissä kunnossa, löysimme vain yhden hyppylangan. Toinen sähkötila löytyi tässä autossa kuskin penkin yläpuolelta. Ainiin, täysin uskomatonta mutta sähköpiirustus oli edelleen tallella!

Näin! Ihme miten pieni tunnin parveilu auton ympärillä pelasti tämän päivän. Tähän loppuun laitan videopätkän mikä voisi olla yhtä hyvin kuvattu käynnistämme linja-autossa. Tässä videossa on vain henkilöauto mutta tältä se näytti:


Huomenna jatketaan. Kuulemma perjantaina on jokin pyhä?

3 kommenttia:

  1. tolla autolla on mitattu tampereen katuja pitkälti yli miljoona kilsaa, ennenkuin siirtyi jakin opetuskäyttöön. Meleko sitkeä peli siis

    VastaaPoista
  2. ai niin... Volvo B10BLE:ssä EI OLE sammutinsolenoidia. Ei vaikka kuka väittäisi mitä. Se on EDC-pumpulla, joten mottori hiipuu jokatapauksessa aina kun virta hukkuu.
    Toki siinä vielä paineilmasylkky varmistaa asiaa, mutta solenoidiksi se ei muutu noitumallakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei, kiitos tiedosta. Tuolla kyseisellä autolla tänään sitten ajelin elämäni ensimmäiset kilometrit linja-autolla. Kiitos kommentista ja tervetuloa blogiini!

      Poista