perjantai 3. elokuuta 2012

Francis Scania Coppola

Terve!

Tänään oli vuorossa koulupäivä joka lukujärjestyksessä kulki nimellä "kuljetusharjoitus", viimeksi olimme saman nimikkeen alla kaupunkiliikenteen auton matkassa joten tänään olikin vuorossa kaukoliikenteen linja. Turku - Helsinki ensin Express Bussina ja takaisin pikavuorona. Ensin vähemmän pysäkkejä ja takaisin tullessa enemmän. Tämä päivä oli sellainen että uutta asiaa tuli niin mahdoton määrä että oikeasti on miettimistä että mistä päästä aloittaisin.

Alku lähti hieman nihkeästi liikkeelle koska koulun ja liikennöitsijän välillä oli käynyt jonkinlainen sekaannus päivissä eikä kuljettaja tuntunut pätkääkään ilostuneelta kun mukaan änkesi kaksi noviisin oloista tyhmienkyselijää. Pikaisen soittotuokion ja pikapalaverin jälkeen saimme kuitenkin jäädä autoon, pyytelin omalta osaltani anteeksi sekaannusta vaikka itse en sekoiluun kerrankin ollut mitenkään osallinen.

Pääsimme Turusta siis matkaan, Matkahuollosta juostiin vielä lähtölaiturille tuomaan kärryllinen tavaraa mikä myöhemmin paljastui eläväksi lastiksi. Mitä se oli niin saatte vain arvailla, en oikein uskalla tässä alkaa niin yksityiskohtaisesti rahdista höpöttelemään. Rahtia oli mukana yllättävän vähän, lähtöaika oli autolla jo kuitenkin normaalin virastotyöajan puolella joten kyllä yritykset jo auki olivat. Näin tällä kertaa.

Menomatkalla toimin kuskin haastattelijana, kävimme läpi yleistä Tku - Hki - Tku linjasta, työpäivästä, käytännön asioista ja linjan erityipiirteistä. Hyviä keskusteluja kävimme, välillä tuli eksyttyä Kreikan tilanteeseen ja vaikka mihin. Ihan hienosti tulimme sitten lopulta juttuun vaikka alku olikin hieman nihkeä.

Alussa oli rahtia, muutama pysäkki tarkkailtavana matkan varrella ja sen jälkeen pääsimmekin moottoritielle. Matkanopeus mittariin ja tasanopeuden säädin päälle ja reilu tunti suoraan. Lisää höpöttelyä, hienoja vinkkejä tuli. Harjoittelua varten annettiin ohje että niin kauan kuin on opastaja mukana niin kannattaa ajaa normaalia pikavuoroa koska rahastuslaitteen kanssa tarvitsee touhuta huomattavasti enemmän kuin Expressinä ajettaessa. Ymmärtäähän tuon, enemmän pysäkkejä tekee suoraan enemmän tapahtumia. Tuo rahastuslaite on tosiaan sellainen asia mikä pitää ottaa todellisen intensiiviharjoittelun kohteeksi. Pitää ottaa koulussa puheeksi, nyt aletaan treenaamaan, hommataan jokin välimatkataulukko jostain ja tehdään lippuja niin maan perhanasti.

Minulla oli tänään taas kamera matkassa, ajatuksena oli että ottaisin muulle ryhmälle ja miksei blogin lukijoillekin "iloksi ja riemuksi" vähän katseltavaa lähinnä Kampin tiloista ja siellä ajamisesta. Youtubesta olen tarpeen tullen hakenut oppia ja viihdytystä mutta melko vähän Kamppi-aiheisia juttuja siellä on näkynyt. Jahka meillä on koulun kanssa Helsinki-päivä niin videota tulee lisää mutta aletaan käymään tänään otettuja pätkiä läpi:

Kamppiin ajaminen, en nyt lähtenyt kaupunkialueella pätkää nauhoittamaan vaan "opastusvideoni" alkaa käytännössä viimeisestä risteyksestä ennen ajoa maan alle. Kas näin:


Kiinnittäkää videossa huomiota ensinnäkin naarmuisiin seiniin, kurveissa ei ole todellakaan ylimääräistä tilaa. Meillä oli 13 m pitkä auto eikä ulkokaarteen peilin ja seinän väliin välillä olisi Hesaria mahtunut. Toinen huomionarvoinen seikka on aivan lopussa kun autoa ajetaan ruutuun. Kun auto ajetaan tarpeeksi pitkälle niin edessä ylhäällä olevan näytön kuva vaihtuu näyttämään kameran kuvaa. Kuvaa otetaan autojen takaa niin että kuljettaja näkee kaikki vinoparkissa olevat autot ja myös autojen takana kulkevaa väylää pisin ajavat autot. Tämä auttaa kuljettajaa lähtötilanteesta, lähtö on usein minuutilleen kaikilla sama, kaikilla on kiire ja kaikki haluavat lähteä samaan aikaan joten seurantaa tarvitaan.

Tähän jäävät siis viimeiset matkustajat, seuraavaksi pitää saada rahti pois kyydistä. Lastausalue onkin jo huomattavasti ahtaampi ja ruuhkaisempi. Sinne ajosta video epäonnistui, tarkennus ei ole kohdillaan mutta lataan sen tähän alle.


Kun rahti on purettu on aika tauolle tai uuteen vuoroon, riippuu tietysti aikataulusta. Meillä oli aikaa jonkin verrankin joten kävimme tutustumassa Kamppiin taukoaikavinkkelistä katsottuna. Ruokapaikkoja, kahviloita, mistä löytyy Matkahuollon toimisto, taksiasema, paikallisliikenteen laiturit jne jne jos matkustajat kyselevät hankalia. Antaa paremman kuvan kun vähän tietää mistä mitäkin löytyy.

Toki tulee aina se aika kun pitää poistua lastausalueelta ja lähteä laituriin ottamaan uusia matkustajia kyytiin. Kas näin, huomatkaa miellyttävänä ylläribonuksena ulkokaarteeseen juuri makoisaan paikkaan jätetty irtolava:


Lastausaluehan on siis samansuuntaisesti kuin laituritkin mutta väliseinän takana. Kävimme siis kääntymässä lastausalueen päässä uudelleen laiturisuoralle ja sitä kautta takaisin oikeaan väliin. Huomaa taas tarpeeksi pitkälle ajo että saamme ruudun näkymän vaihtumaan. Tässä erityispiirteenä se että kannattaa laittaa auto valmiiksi, luukut auki jne ennenkuin kuittaa oven auki. Matkustajat eivät näe pääse ovesta sisään ennenkuin kuski on kuitannut homman valmiiksi.

Matkustajat kyytiin, rahti tavaratilaan ja ollaan taas valmiita tien päälle. Tähän kohtaan mahtuisi aivan mahdoton juttu lipuista, rahastuslaitteesta ja sen kanssa touhuamisesta mutta säästän sen jatkoa varten. Lähdetään siis pois laiturista, seuraavassa videossa näette miten peruutus tehdään ja miten näytöstä näkee oman, takana kulkevat ja muut peruuttavat autot. Video jatkuu siihen asti että pääsemme ulos asti Kampista ja vähän matkaa kaupungin katuja:


Ruudulla näkyvä kuva auttaa todella paljon koska jos vasemmalla puolella on lähelläkin auto niin takana kulkevia autoja ei näe ennenkuin ne ovat kohdalla. Käyttäkää siis tätä toimintoa hyväksi, ajakaa auto tarpeeksi pitkälle laituriin, muuten näyttö ei tule näkyviin!!!

Näin, pääsimme pois Kampista ja takaisin suoraan sanottuna aivan helvetin ahtaille Helsingin teille. Menomatkalla vasenta kaistaa ajoi Norjalainen tilausajoauto eikä meillä ollut minkäänlaista mahdollisuutta ajaa ohi oikeaa bussikaistaa pitkin. Tiukkoja kurveja, kapeita katuja ja niin iänikuisia katutöitä. Mikä siinä on että Helsingissä pitää koko ajan olla joka paikassa joku kohta auki revittynä? Liikaa tiemäärärahoja? Liikaa työntekijöitä näitä hommia tekemässä? En ole valehtelematta ikinä ollut Helsingissä niin että jossain kohtaa ei olisi ollut liikennettä merkittävästi haittaava työmaa. Yleensä ydinkeskustan alueella.

Noniin, nyt sain tuon purettua sisältäni ja saatan taas jatkaa. Pääsimme kunniokkaasti pois Helsingin alueelta ja moottoritielle ja kaikki näytti sujuvan makoisasti ja hyvin. Kunnes aloimme lähestymään ensimmäistä tunnelia. Moottoritiellähän on käytössä muuttuvat liikennemerkit ja -opasteet joiden avulla voidaan esim muuttaa nopeusrajoitusta ja ohjata vaikka liikenne käyttämään vain toista kaistaa. Hetken päästä niitä merkkejä olikin sitten aivan riittämiin:


Moottoritien liikenne teki täydellisen stopin. Koko tunneli suljettu, ketään ei aluksi näkynyt missään ja puomit nousivat ja laskivat edestakaisin. Tunnelin suun yläreunassa olevat opastemerkit paloivat kirkkaasti punaisina risteinä eli niidenkään mukaan ei tunneliin ollut mitään asiaa. Hetken odottelun jälkeen Helsinkiin päin tuli keltaiset vilkut päällä huoltoauto mikä vaihtoi Turkuun menevälle osalle ja poistui tunneliin. Yli 10 min odottelun jälkeen homma alkoi aukeamaan ja liikenne ohjattiin Helsinkiin menevälle osalle käyttäen oikeaa kaistaa. Pääsimme siis ajamaan tunnelia väärään suuntaan, tämä tietysti teki sen että nopeusrajoitus oli 60 km/h mikä noin vartin odotteluun yhdistettynä suoraan sanottuna kusi aikataulun aivan totaalisesti. Näin:


Siinä sitten köröttelimme, oli aivan päivänselvää että nyt tulemme olemaan myöhässä kun ei tuolla moottoritiellä mitään aikaa kiinni oteta. Muutenkin aikataulu on tehty niin että rajoitusten mukaan "täysillä ajettaessa" peliaikaa ei käytännössä jää. Mukavasti muuten jokainen matkustaja tuntui jaksavan marmattaa vaikka myöhästymisen syy kerrottiin ja kuski teki sen mitä tehtävissä oli asian korjaamiseksi. Eli ajoi ripeästi, rahasti nopeasti ja kävi antamassa laukut tavaratilasta puolijuoksua. Ei se vaan riitä kuin osittain. Eteenpäin sanoi mummo lumessa, matkalla tuli aika rankasti vettä mikä tietysti mukavasti pesi tuulilasin, aikamme suhailtuamme saavuimme Saloon. Aikatauluongelmat näkyvät tästä videosta melko selvästi, kypsän oloista porukkaa notkuu asemalla. :D


Tuosta sitten takaisin Turkua kohden ja viimein Turun linja-autoasemalle. Kaikki pääsivät jatkoyhteyksilleen, kuski soitteli niiden kuljettajille ja pyyteli odottelemaan. Loppujen lopuksi kaikki meni melko hyvin, omasta taustaan kuljettaja kyllä joutui tinkimään käytännössä kaiken koska hänellä oli jo odottamassa lähtö Raumalle. Tiukkia tilanteita tulee kun jotain menee pieleen ja lumipalloefekti on aikamoinen.

Sellainen päivä, hitosti tuli uutta asiaa ja paljon omaksuttavaa. Lisää näitä! Kun nyt tuli näitä videoita niin viikonloppuna ei ole erillistä videopäivää. Tuosta reissusta pitää tehdä harjoitustyö minkä puhtaaksi kirjoittaminen vie oman aikansa. Lisäksi on vielä tilausajoliikenteen harjoitus mikä pitää tehdä joten ei oikein viitsiminen riitä enää tänne.

Mutta, joka tapauksessa kaikille hauskaa viikonloppua. Olisi se reissu voinut mennä huonomminkin:

Näin Tampereella...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti