keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Moro sano kuskit toisillensa

Terve!

Tänään oli vuorossa ajopäivä numero 3, aamulla saimme alle toisen auton, 3.2 m korkean ja 12 m pitkän "turistibussin". Metrin lyhyempi kuin katuautomme mutta sama korkeus. Suurimpana eroavaisuutena oli kuitenkin katuautoon verrattuna manuaalinen vaihdelaatikko.

Teimme normaalit lähtötarkastukset jonka jälkeen olikin aika kurvailla ulos koulun pihasta. Kiituri on madallettu, onneksi korkeudensäätö kuitenkin toimii koska pudotus kadulle on niin suuri että pohjan palkit ottavat muuten kiinni. Täytyy myöntää että hieman oli uutta jännitystä touhussa kun joutui hallitsemaan itse vaihteita ja vaihtamista.

Matka vei ensimmäiseksi Turun Nakkikattilaan eli HK Areenaan, tarkoitan siis tietenkin paikkaa missä pelataan esim SM-liigaa ja järjestetään paljon muita isoja tapahtumia. Alueelta löytyy tietenkin tarkoitusta varten paljon parkkitilaa jota sitten käytimmekin hyväksi. Teimme uusiksi maanantailta tutun pujottelutehtävän.



Eipä tuo manuaali sen hankalampi ollut, itse asiassa tunsin auton olevan jopa paremmin hanskassani koska pystyin moottorijarrutuksella ja vaihtamalla aina pienemmälle hallitsemaan hidastumista paljon paremmin kuin automaatilla. Auto tekee koko ajan mitä itse haluan, vaihtaminen on kuitenkin melko suuri osa ajamista. Toki automaatilla kiihdyttäminen oli helpompaa mutta muuten kaikki oli paljon paremmin. Autossa on niin törkeästi vääntöä ja kuorma on pieni koska meitä on kyydissä vain 5 ihmistä.

Kaikki kävivät vuorollaan pujottelemassa, osalla hommaa hankaloitti se että käytössä on ollut jo vuosia vain automaattivaihteinen auto niin kytkinjalan ja vaihdevivun yhtäaikainen käyttäminen oli hankalaa. Lisää harjoitusta vaan niin kyllähän se siitä lähtee, tilanne oli päivän loputtua jo paljon parempi eli oppimista tapahtuu hyvin nopeassa tahdissa.

Pujottelun jälkeen kävimme kahvilla, sitten haimme satamasta vessan tyhjennyspaikan ja vesitankin täyttöpisteen. Hyödyllinen keikka, oli täysin uusi juttu tämä. Olin edelleen puikoissa ja seuraava suunta oli jälleen Silja Linen ja Viking Linen terminaalit. Hieman katutyöt haittasivat suunniteltuja reittejä mutta kiertelimme ja kaartelimme sinne tänne sataman alueella kunnes opettaja tokaisi jotenkin tyyliin "ajo näyttää siltä että eiköhän me mennä kaupungille".

Linja-autoaseman kautta ( terveisiä kuvan ottaneelle nuorelle miehelle, joku oli järkkärin kanssa liikenteessä ) Turun ydinkeskustaan ja torin eteläreunaa Börsin edestä Aninkaistenkadulle. Hieman tuli "jokinorsu posliinikaupassa" -olo kun kiinnostunutta ilmettä ja kääntyileviä päitä näkyi useassakin linja-autossa. Nimenomaan siinä kuskin paikalla. :D

Yksi asia mikä on saanut suorastaan lapsenomaisen ylpeyden ja pienen lämpimän tunteen sisuksiin on se että se hanska nousee vastaantulevasta linja-autosta morotuksen merkiksi. No ulkomaalaistaustaiset eivät tosin tunnu morjestavan mutta se on heidän ongelmansa. Jotenkin tulee sellainen olo että tässä kuuluu johonkin porukkaan. Kiva tunne, kiitos kaikille näin tekeville. Samaan hengenvetoon anteeksipyyntö niille ensimmäisille keille en ehtinyt morjestaa takaisin hämmästymiseltäni.

Reissu jatkui Turun itäpuolelle, teimme yhden pysäkkikäynnin matkan varrella ja kun sain opettajan vakuutettua että "ihan sama mihin mennään, ajamista tänne on tultu opettelemaan" niin seuraava etappi olikin Varissuon Jäähalli. Paikkaa vähemmän tunteville tiedoksi, koko hökötys sijaitsee maan alla melko pitkän tunnelin perässä. Paikka toimii myös väestönsuojana joka tuo tietysti mukanaan sen että matkan varrella on useampi melkoisen kokoinen ovi missä peilien sivuille näytti jäävän noin puolisen metriä tilaa. Varovasti kun ajeli niin hyvä siitä tuli, eipä siellä muita näkynyt joten sain suhailla aivan rauhassa. Perillä käännös kääntöpaikalla, "keula tuonne ja peruutus tuonne kallioon louhittuun koloon ja kääntö" ja hitaasti jurrutellen pois. Siellä on muuten 10 km/h nopeusrajoitus, kun ajaa hiljaa niin todella moni asia muuttuu yksinkertaisemmaksi. Tosiaan, ulos tunnelista ja sitten olikin vuorossa kuskinvaihto.



Matka vei meidät Volvon huoltopisteeseen mutta siellä olikin ruokala kiinni joten homman suolaksi muodostuikin pieni rupattelutuokio huoltomiehen kanssa. Niin, olihan siellä pihalla näyttävän näköinen autovanhuskin.


Aika komia peli. Kiertelimme Turun lähikunnissa sinne tänne, kävimme tankkaamassa auton, syömässä ja hakemassa minulle apteekista yskänlääkettä. Saatiin ajolle ja reitille hieman tarkoitustakin. Kaikilla alkaa ajaminen perustasolla jo ainakin omasta mielestäni sujumaan ajankohtaan ja harjoittelun määrään nähden verraten aivan tyydyttävästi. Tästä on hyvä jatkaa ja nostaa osaamista.

Näin, huomenna tämän päivän kaltainen rypistys ja alle tulee sama manuaalikilpuri. Palataan asiaan!

2 kommenttia:

  1. Kerrohan nyt maalaisellekin, mistä wc-tyhjennyspaikka satamassa löytyy? Mitä maksaa? Tarviiko jotain koodeja veden saantiin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terve! Vastasin uudessa kirjoituksessa kysymykseesi. Bonuksena "kartta".

      Poista